Tai vieraasta ei voi oikein puhua sillä osa omahan tuo on.
Katja on Muumia evästännyt, että muistaa jakaa kaikki lelut. Muumihan on tunnettu siitä, että kaikki on vaan minun. Ja minua varten. =D
No jännityksellä odotamme huomista ja "Pikku Prinsessaa" nimeltään Seela.
Rotikoista osaan varmasti sanoa, että ottavat Seelan vastaan kukin tyylillään. Hiippa rakastaa ja saa "hot spotin" kun antaa sen repiä itseään. Molla, kuningattaren ylpeydellä laitaa kerjäläisPrinsessan omalle paikalle tyynesti mutta päättäväisesti. Tora... hmmm.. Se raukka väistää kauhuissaan. Ei taas. ;-) Ja Meeri. Hänhän ei pidä huonosti käyttäytyvistä kääpiöistä. Ei niille mitään tee mutta ei myöskään piittaa.
Mutta Muumi. Siitä en osaa sanoa. Tähän asti kaikki ovat olleet ihania ja kivoja. Kuten metsässä tapaamamme hevonen. Onneksi näimme hevosen ennenkun Tora ja Muumi. Koirat kiinni ja huhuilemaan ratsastajalle, että ei kait se polle säiky kun Muumi varmasti sen nähdessään saa vuosisadan raivarin ja haukkuu ja huutaa. Tyttö sanoi hevosen olevan tottunut kaiken maailman raivohulluihin ja ei yksi Böllvästin pentu sitä hetkauta.
Ja kuinka väärässä olinkaan. Muumin nähdessä hevosen, tytön häntä oli lähteä irti. Niin vinhasti se heilui. Muumi teki kaikkensa, että tuo upea iso kaveri olisi lähtenyt leikkiin. Kaikki leikkiinkutsu asennot käytiin läpi. Mutta tällä kertaa kävi niin, että hevonen meni menojaan ja me jatkettiin metsäilyä.
Tora oli tarkkaillut tilannetta tyynesti tuijottaen. Hieman arvelutti päästää se vapaaksi hevosen mentyä mutta tällä kertaa Muumi riitti kaveriksi.
Niin mutta takaisin Seelaan.
Laitoimme Muumin pentuajan häkin Seelalle yökylä paikaksi ja siitä Muumi ja Molla olivat hieman kateellisia. Molemmat änkesivät yhtäaikaa sisään aivan kun aavistaen, että jotain jännää on tapahtumassa.
Mutta siitä lisää huomenna... ;-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti