Raketteja odotellessa

Ja Seelan päästyä turvallisesti Ouluun Nippiksen huomaan, oltiin juoksuttamassa tyttöjä (taas) metsässä. Kylmä oli ja tuuli. Ei se koirien vauhtia hidastanut.
Kotiin tultiin lämpimään riisipuuron keittoon.

Ei haittaa tuuli ja tuisku tuumivat Molla, Hiippa ja Muumi
Mutta on se mukavaa olla lämpimässäkin ja nukkua siskonpedissä...(Tai siskojen kanssa pedissä.)

Tänään on se päivä...

..Jolloin Seela jättää meidät ja jatkaa matkaa kohti Oulua. =´(

Hyppäävät tuon meitin korvaamattoman "kenneltyttömme" Katjan kanssa junaan ja aloittavat Seelan kanssa seikkailun kohti toista "mummolaa" ;-)Tiedän, että siellä Seelaa jo odotellaan malttamattomana. Ja pian siellä on Päivikin. Ollkaatte hyvä, Nippis ja Päivi. Teidän vuoro lelliä Prinsessaa....

Ikävä ja itku siitä tulee. Se vaan on kumma vaikka kuinka asennoituu siihen, että käymässä vaan ja kiintyä ei saa niin muutamassa päivässä se leimautuminen pentuun tapahtuu.

No, kaikesta huolimatta, me yritämme viettää Muumin ½ vee synttäreitä täällä iloisin mielin.


Saimme muutamaman kuvan ulkoillessamme äsken Seeluskan kanssa. Lapsoselle vaan tuli tosi kiire sisälle kun pissihätä iski. =D

Tässä sulle mummo taas vähän kieltä.
Hei, kiva. Naapurit, Kirsi ja Måa kävivät minua moikkaamassa ja sanomassa heippa

Mutta nyt kiireesti sisään. Minua pissattaa...

Pian NYT. Tajuatko ?

Juu, kuuntelen kyllä. Kohta junaan ja sitten ollaankin Oulussa Nippiksen ja Katjan lempparin Pertin luona.Onkohan se Oulu tuolla ?No, tuo on kyllä mummo joka kuvaa... Me jäimme tänne pakkaseen Kotkaan. Muumi se vetäisi ½ vuotis synnttäreiden kunniaksi varastamansa rasiallisen Oivariinia. =(

Joulunajan kuvia..

Tässäpä teille muutamia kuvia joulunpyhien ajalta....

Höyhen-kissa sulattelee jouluherkkuja.

Muumi tarkkaavaisena...

Muumi vauhdissa...Muumi ja Uni leikin touhuissa...Nyt maistuu lepo. Muumilla naamassa jäljet jouluruokien valmistuksesta hellella.Uni poseeraa..Muumi perässä...Seela tutkii tarkkaan Muumin pentukoria jonka kissat ovat perinneet.Olisiko sinulla Katja mulle mitään ?Hmm.. PuuhapalloLuu on kivempi.. =DKatsokaa mikä kieli. ;-)Saalis saatu. =D

Molla hoitaa hellästi Hiippaa....

PikkuPeikko ja Pyrstötähti

Jouluaatto tuli ja meni. Pikku Muumille siis ensimmäinen.
Eipä se paljon Muumin arjesta poikennut. Sitä samaa ruuan kyttäystä ja Katjan kanssa riehumista kun ennenkin. =D (Katja on koirien kanssa korvaamaton. Iso KIITOS siis siitä. )

Meillä on jo vuosien "perinne" kiittää koiria kaikesta Jouluaattona HK:n sinisen muodossa. Jokainen koira saa joulunamiksi lenkkimakkaraa maitotölkkiin tiiviisti pakattuna. Jokainen kaivaa sen tyylillään. Molla, Meeri ja Hiippa vuosien tuomalla kokemuksella. Tölkki vaan p****ksi ja makkarat naamaan. Tora, joka repii sohvatyynyt yhä edelleen ja syö kaukosäätimet, käyttäytyy tölkin kanssa kun herrasmies. Yrittää vaan ravistella ja työntää päänsä sinne hellästi syödäkseen makkarat.
Muumi siis ensimmäisenä jouluna sai tölkkinsä ensin. Sillä yleensä meillä pennut ovat käyttäneet aikaa selvittääkseen tuon. Muumin käyttäytyi kun vanha konkari. Otti tölkin hampaisiin ja kantoi matolle. Sen jälkeen alkoi järjestelmällisesti purkamaan tölkkiä hampailla. Jos tölkki vahingossakaan "luisui" maton reunan yli niin Muumi otti hampaisiinsa ja kantoi takaisin keskelle mattoa, ettei vaan sohvanalunen nielaisisi koko herkkua.
Jälleen kerran. Ihmettelen tuon pennun luontaisita älykkyyttä. Niin siis. Verrattuna esim. Toraan. (Anteeksi, Töppö. ;-( ) Mutta siinä vasta hyväntahtoinen hölmö. Ja varmasti saaneet molemmat niitä virikkeitä mitä pennut meillä yleensäkin. Tora toki luonnollisestikin on asiasta eri mieltä. Joka kerran kun suustani lipsahtaa sen toilailuja katsoessani sana: TYHMÄ. Tora haukahtaa vastalauseen. =D
Pikku Pyrstötähti siis Seela sai sekin osansa Suomalaisesta lenkkimakkarasta. Tosin vaan pieninä paloina ja pikkuisen. Hyvinpä se näytti tytölle kelpaavan. Enemmänkin olisi touhotuksesta ja kerjäämisestä päätellen mennyt. Sievä ja mukava pakkaus tuokin. <3

Ainoa miinus taas koko joulussa on nämä minun työvuorot ja Hiippa rouvan jalka. Tai siis lähinnä kynsi joka irtosi jo aikoja sitten. Pääsi taas näksimään tupon jalasta pois ja jalan auki. Ei näytä paranevan, ei. Mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa....

Seela on täällä

Eilen Seela rantautui Suomeen. Iso kiitos siitä kuuluu Marikalle joka otti tyttären hellään huomaansa ja toi pikkuisen turvallisesti Suomen puolelle. Unohtamatta tietenkään Katjaa joka eilen aamuisesta kauheasta säästä huolimatta uhmasi luonnovoimia =D ja haki Seelan väliaikaisesti tänne Kotkaan.

Seela, viralliselta nimeltään "Little Princess iz Mira Antallis" on kyllä nimensä veroinen. Pikku Prinsessa. <3

Muumi jolla tunnetusti on virtaa aina riittänyt ei pysty käsittämään miksi hän ei pääse leikkimään tuon uuden tulokkaan kanssa. Me ihmiset käsitämme kyllä. ;-/ Seela ja Muumi ovat keksineet sitten leikin jossa molemmilla on kivaa ja ennen kaikkea Seelalla turvallista.

Meillä on talossa muutama ovi jotka ovat tehty verkosta. Näin lähinnä kissojen takia. Meillä asustelevat kissat ovat sisäkissoja ja pentuhuoneen ovi ja ovi koiraeteiseen ovat verkosta. Näin kaikilla on kuitenkin suora näköyhteys kissojen kuitenkaan pääsemättä pentuhuoneeseen silloin harvoin kun pentuja on tai ulos koiraoven ollessa auki.

No niin. Seela ja Muumi ovat oven omilla puolilla. Siitä he hakevat toisiaan leikkiin ja juoksevat hurjaa vauhtia ympyrää kumpikin omilla puolillaan ovea.

Selvennetään siis hieman tätä uutta tulokasta. Seela on meidän, siis minun, Nippiksen ja Päivin (Kainulaisen, jolla on Muumin sisko Mimmi ja Meerin velipuoli Pepe. Koko kolmen kopla asustelee Pohjois-Norjassa) tuorein tuonti. Seela on meillä täällä Kotkassa ainkin joulun ajan. Sitten suuntaa kohti Oulua ja sitten... Kuka tietää.. =D

Sytytimme Seelan kanssa joulun kynttilöitä.

Seela väsyttyä ja nukahdettua isot tytöt pääsivät jatkamaan. Tästä talosta ei hulina lopu. Kuitenkin loppuu se virta isoimmiltakin jossain vaiheessa.

Meille tulee vieras..

Tai vieraasta ei voi oikein puhua sillä osa omahan tuo on.
Katja on Muumia evästännyt, että muistaa jakaa kaikki lelut. Muumihan on tunnettu siitä, että kaikki on vaan minun. Ja minua varten. =D
No jännityksellä odotamme huomista ja "Pikku Prinsessaa" nimeltään Seela.
Rotikoista osaan varmasti sanoa, että ottavat Seelan vastaan kukin tyylillään. Hiippa rakastaa ja saa "hot spotin" kun antaa sen repiä itseään. Molla, kuningattaren ylpeydellä laitaa kerjäläisPrinsessan omalle paikalle tyynesti mutta päättäväisesti. Tora... hmmm.. Se raukka väistää kauhuissaan. Ei taas. ;-) Ja Meeri. Hänhän ei pidä huonosti käyttäytyvistä kääpiöistä. Ei niille mitään tee mutta ei myöskään piittaa.
Mutta Muumi. Siitä en osaa sanoa. Tähän asti kaikki ovat olleet ihania ja kivoja. Kuten metsässä tapaamamme hevonen. Onneksi näimme hevosen ennenkun Tora ja Muumi. Koirat kiinni ja huhuilemaan ratsastajalle, että ei kait se polle säiky kun Muumi varmasti sen nähdessään saa vuosisadan raivarin ja haukkuu ja huutaa. Tyttö sanoi hevosen olevan tottunut kaiken maailman raivohulluihin ja ei yksi Böllvästin pentu sitä hetkauta.
Ja kuinka väärässä olinkaan. Muumin nähdessä hevosen, tytön häntä oli lähteä irti. Niin vinhasti se heilui. Muumi teki kaikkensa, että tuo upea iso kaveri olisi lähtenyt leikkiin. Kaikki leikkiinkutsu asennot käytiin läpi. Mutta tällä kertaa kävi niin, että hevonen meni menojaan ja me jatkettiin metsäilyä.
Tora oli tarkkaillut tilannetta tyynesti tuijottaen. Hieman arvelutti päästää se vapaaksi hevosen mentyä mutta tällä kertaa Muumi riitti kaveriksi.
Niin mutta takaisin Seelaan.
Laitoimme Muumin pentuajan häkin Seelalle yökylä paikaksi ja siitä Muumi ja Molla olivat hieman kateellisia. Molemmat änkesivät yhtäaikaa sisään aivan kun aavistaen, että jotain jännää on tapahtumassa.
Mutta siitä lisää huomenna... ;-D