Muumi osaa kierrättää... ;-)

Ripuli näyttäisi olevan ohi. Jippii...
Viime yö oli jo kokonaan kakaton. Eilen kakan koostumus vaihteli jo suuresti mutta ihan vettä se enää missään vaiheessa ollut. Eikä sitä tullut koko ajan. Antibiotitkin odotteli kaapissa josko... Mutta tällä kertaa ei niihin tarvinnut turvautua. Onneksi.
Ei se vielä ihan pökälettä ole mutta kiinteämpää. Tänään sieltä tuli kakassa pala muovista hengaria jonka Tora muutamia päiviä sitten laittoi palasiksi. Mitähän muuta sitten vielä tuleekaan.
Niin pafiiniöljyä, josta päästääkin otsikon aiheeseen. Kierrättämiseen. Muumi osaa kierrättää.
Lekuri kehoitti antamaan runsaasti parfiiniöljyä, että mahdollinen vieras esine saataisiin liikkeelle ja ulos. No, työtä käskettyä ja muutamia desejä öljyä neidin ruokakuppiin. Mietin, että kuinkahan onnistuu ja kuitenkin samalla muistaen, että ahne mikä ahne. Kuppi lattialle ja Muumi paikalle. Voi sitä riemun määrää kun kupista löytyi tuota ihanaa herkkua. Parafiiniöljyä.
Kaikki kupista kerta rykäsyllä ja vielä kaikki roiskeetkin. Hyvää oli. =D
Reilu tunnin päästä Muumi alkoi jahdata häntäänsä. No mikään ihmehän tuo ei ollut, kysehän on perheen toisesta ADHD tapauksesta mutta... Juu, ei se ollutkaan häntä vaan pyllynreikä mistä valui tuota, ah niin ihanaa, parafiiniöljyä.
Sitä Muumi nyt jaksaa kierrättää kunhan vaan valuu ulos.

Ja sillävälin kun parafiiini on nuoltu loppuun kelpaa mamman tekemän kauraliman hajut herättämään Muumissa pikku varkaan. Minun koko koirauran aikana tuollaista kurittomuutta en ole kohdannut. ;-)

Välillä otetaan rennosti ja venytellään kuten opetettiin.
Lunta. Kivaa.. Etenkin kun nuo ihmiset ovat tehneet Eetulle vallin missä voi leikkiä vallinherraa...

Muumi ressukan ripuli =(

Pikku Muumi neidillä alkoi lauantai iltana ripuli. Siis ei mikään "vähän löysä kakka" ripuli vaan ihan oikea ripaska. Tietysti luulin sen olevan tälläinen nopeasti ohimenevä lievä ripuli niinkun aina ennenkin jos koirilamme on sattunut ripuli tulemaan.
Mutta koko lauantain ja sunnuntain välisen yön neitiä ulos viedessä ja välillä ripaskapaskoja lattialta luututessa totesin, että ei taida ihan ilman mitään selvitä.
No, päivystävät apteekit aukesivat sunnuntaina klo 10 ja siellä hyvissä ajoin ovia repiessäni ja Canikuria väsyneenä odotellassani, ennen töihinmenoa tietenkin, olin jo hiukka huolissani. Oli sitä vesiripaskaa jo paljon siihen mennessä tullut. Luottaen kuitenkin Canikurin parantavaan voimaan.
Canikurit neidille naamaan ja töihin. Sieltä tunnin välen soitto kotiin, että kuinkas se paska nyt on kiinteytynyt. No ei ollut. Ei alkuunkaan.
Todetaan tähän väliin, että Muumi oli koko ajan pirteä, leikkisä, söi ja joi koko ajan kuitenkin hyvin joten ihan paniikkiin asti ei tarvinnut joutua.
Sama meno jatkui koko sunnuntain illan ja maanantain välisen yön. Paskaa kerättiin ja sitä tuli. Johtuen tietenkin Muumin saamasta ruuasta.
Neljältä aamuyöstä taas ripaskoja lattialta kerätessäni olin onnellinen, että pian on aamu ja saan yhteyden lääkäriin. No, juuri sänkyyn päästessäni likka alkoi oksentamaan. Jippii... Tämä tästä puuttuikin. Oksennus oli limaa ja sulamatonta talouspaperia. Hitto vie. Tiedän tuon koiran olevan ahne. Siis oikeasti ahne mutta että vielä paperiakin...
Siinä vaiheessa annoin taas ruokaa. Ja paljon piimää nesteeksi. Ja ulos paskalle. Yllätyksekseni sitä kakkaa ei tullutkaan vaan muutamat pissat. Olin taas yksi onnellinen koiran omistaja jopa siinäkin suhteessa, että kylpytakki päällä, jalassa crocsit ja lunta pohkeisiin asti.
Hitsi. Minä joka inhoan lunta ja rakastan nukkumista seison hangessa keskellä yötä.
Asiat näyttivätkin menevän hyvin. Moneen tuntiin ei tullut minkäänlaista kakkaa. Vaikka siihen mennessä sitä oltiin keräilty tunnin kahden välein.
Kymmen maissa maanantaina saatiin erävoitto. Keittiön lattialla oli kakka. Ja vielä aivan hyvä sellainen. Kakasta minua tuijotti pehmolelun silmä. Ei voisi onnellisempaa omistajaa olla kun taas jälleen niitä paskoja keräsi. Sai jopa kaikki yhdellä kouraisulla.
Sitä iloa ei kauan kestänyt sillä vajaan tunnin päästä tuli taas ihan vesiripaskat. Siinä vaiheessa soitto lekurille. Syynä ilmeisesti vieraan esineen aiheuttama ripuli. Päätettiin kokeille vielä Canikurin vaihtamista Inupect Forteen siitäkin johtuen, että en halunnut pentua paastottaa. Lääkärin mukaan antibiotin aloittaminen tässä vaiheessa olisi luultavasti turha sillä todennäköisesti ripulin aiheuttaa vieläkin suolistossa oleva vieras esine. Ja Muumin kunto on koko ajan pysynyt hyvänä.
Nyt on jo useampi tunti mennyt ilman minkäänsortin sontaa. Nyt vaan odotellaan...

Urpo ja Martti.. ;-)

No niin. Nyt se minun inhoama talvi on tainnut tulla jäädäkseen. Vaikka minä en siitä pidä niin koirilla taitaa olla siitä eriävä mielipide.

Kaverukset Urpo ja Martti (Uni ja Muumi) nauttivat toistensa seurassa lumisessa metsässä. Ja kyllä minunkin pitää tunnustaa, että kaunistahan siellä oli.
Joulupukille pitää vain kirjoittaa jospa se raaskisi tuoda minulle uuden kameran. =(

Muumin ensilumi

Tänään tänne Kotkaan satoi ensilumi. Vähänhän sitä tuli mutta kaipa sitä voi jo lumeksi kutsua. Jännitti hieman nähdä kuinka tuo pikkuPeikko siihen suhtautuisi.


No, eipä suhtautunut. Ei mitenkään. Ihankun se lumi olisi aina ollut maassa. Tai vaihtoehtoisesti Muumi ei ole edes päivän aikana vielä koko valkoista kylmää lunta edes huomannut. Sillä on tunnetusti toooosi pitkät piuhan. Ainakin mitä tulee tottelemiseen. Se taisi hieman harmittaa tyttöä kun niitä ihania mätiä kirsikoita ei puun alta niin helposti enää löytänyt.


Tosin on vielä yksi vaihtoehto jäljellä. Se kuuli eilen kun Kymmenen Uutisia katseltiin säätiedotuksen. Ajatteli varmaan, että vanha juttu. Johan se lumen tulo eilen sanottiin. =D


No, illalla Muumi oli taas varma, että seisova pöytä on katettu häntä varten.

Metsän peikkoja.....

Päivittäisen metsässä leikkimisen jälkeen otimme muutamia seisomakuvia ystävyksistä.

Ensimmäisenä Uni 8kk.

Sitten Muumi 4½kk

Sitten Pökö bulldoggi jota ei moiset seisomahömpötykset jaksaneet innostaa.. =D

Metsässä jälleen....

Tänään saimme seuraksemme Uni(kon) ja Hanten. Unihan on Hanten Venäjän tuonti Rw pentu Unikol S Berega Turi. Todella kiva ja suloinen 8kk vanha neito.

Meno olikin sen mukaista taas, että tytöillä oli samanhenkistä seuraa.... Sääli, että tuo mun kamera on niin huono, ettei pysty ottamaan kuvia liikkuvista kohteista.

Muumilla oli tänään myös 20 viikkos synttärit. Painoa on tullut 23,8 kg

Muumi ja Molla metsässä

Tästä se sitten alkaa... Nimittäin meidän uutukainen blogi. ;-) Täältä saat lukea meidän kuulumisia jopa päivittäin. Ja seurata Muumi-neidin kasvua.

Muumihan on jo 4 ja ½ kk "vanha" ja erittäin reipas neiti. Ehkä yksi reippaimmista ja rohkeimmista meillä kasvaneista bullmastiffeista.

Tänään oltiin marraskuisessa metsässä Muumin ja Mollan voimin. Muumi on vielä aivan liian pieni ollakseen koko joukon kanssa yhdessä. Touhu äityy usein niin hurjaksi, että Muumi-parka jää pakostakin jalkoihin. Vaikka virtaa lapsosessa riittääkin.

Reippaasti nousi vanhan Molla-rouvankin jalka. =D

Lopuksi vilvoiteltiin lammikossa juomassa. On se mukavaa, että koirat saavat vielä näin marraskuun puolivälissä pulikoida täällä etelässä.